20.12. asiakas kävi valitsemassa, minkä sivuston hän haluaa julkaistavaksi. Tilanne oli jännittävä, koska mielestäni myös toisen ryhmän sivusto oli todella hyvä. Meidän työn asiakas kuitenkin valitsi.

K.K.Kuljetuksen nettisivujen tekemisen loppusuora oli kiireinen. Minä valitsin taustoja, Tuija värejä, Lauri väänsi koodia. Mikan osuus jäi vähän laimeaksi, koska hänellä oli muuttopuuhat meneillään ja uuden asunnon remontointi söi häneltä kaiken työstä jäävän ylimääräisen ajan. Sähköpostitse ja projektiohjelman välityksellä kävimme keskustelua sivuston vaatimista toimenpiteistä.

Tuija teki kuvista erilaisia versioita, joita Lauri voi testailla valmiina olevaan pohjaan. Minulle lankesi englannin kielisten sivujen kääntäminen. Tai oikeastaan otin sen itse tehtäväksi, kun tiesin muiden oleva töissä. Kuljetusalan sanasto oli sen verran vaikeaa, että aikamoinen metsästäminen oikeissa sanoissa olikin. Kävin läpi muiden kuljetusliikkeiden englanninkielisiä sivuja ja jopa englannin kielisiä myynti-ilmoituksia.

Nyt on sivut valmiina ja voimme huokaista helpotuksesta. Lopputulos oli kyllä vaivan arvoinen. Ainahan näissä koulutöissä pitää miettiä myös, että mitä opin. Ainakin sen, että jokaisen projektin jäsenen työ on arvokasta. Alkuun nähden, kun emme kukaan tunteneet toisiamme, nyt voi sanoa, että tunnemme toisemme aika paljon paremmin. Myös sen, mihin kukakin pystyy. Tämän ryhmän kanssa voisin tehdä toisenkin projektin.

Nyt on jo asiakas tavattu. Asiakkaan toiveita on kuultu ja pikkuhiljaa ruvetaan toteuttamaan esille tulleita asioita. Logon Lauri on jo hyväksyttänyt asiakkaalla. Vähän oli ennen aikaista, mutta tehty mikä tehty (mielestäni se oli väärin toista ryhmää kohtaan). Värimaailma on valittu ja taustat olen laittanut projektikansioon. Sinänsä itse kotisivujen tekeminen etenee ihan hyvää vauhtia.

Vaikka homma eteneekin ihan mukavasti, olen silti jäänyt kaipaamaan vähän kiinteämpää yhteydenpitoa. Meillä on mahdollisuus kuitenkin sähköpostitse tai Facebookin kautta "keskustella". Tuntuu vähän sille, että olisin ihan ulkopuolinen tässä projektissa. Pojat ovat varmaan kovin kiireisiä. He ovat kuitenkin molemmat ns. ruuhkavuosia eläviä nuoria miehiä ja työn lisäksi on perhe ja harrastukset. Heille molemmille tuntuu tämä koulun käynti olevan niin helppoa, kun molemmilla on, ainakin tähän projektiin tarvittavat, eväät jo valmiina.

Nyt kun jo ollaan lähes syyslukukauden lopussa, on jäänyt niin paljon sellaista, mitä olisi halunnut oppia, mutta ei yksinkertaisesti äly ja aika riitä. Toivoin, että olisin oppinut käyttämään nettisivujen tekemiseen tarkoitettua ohjelmaa, mutta se ei taida onnistua. Kuvankäsittely on sekin ihan lapsen kengissä. Tiedän kyllä millainen oppija olen: tarvitsen opetusta. Ei sen tarvitsisi olla mitään rautalangasta väännettyä, mutta kun ei ole mitään käsitystä asioista, niin niihin on vaikea tarttua. Englannin kielisestä ohjelmasta on vaikea tietää miten mikäkin juttu toimii, jos ei kerta kaikkiaan ymmärrä mitä mikäkin sana tarkoittaa. 

Näiden asioiden kanssa olen ihan yksin, kun ei yksinkertaisesti ole ketään tuttavaa keltä kysyä. Niin kyllähän koulutovereilta voisi kysyä. Vaan kun on kysytty, mutta vastausta ei tule. Niin sitten jää opettajat. Ei vaan tunnu heilläkään aina olevan aikaa tällaiselle vanhalle oppijalle. Näissä asioissa olen niin "lyhyt nokkainen", että uskon kerrasta. Historia on opettanut, että minun ei kannata pyytää apua: yleensä se evätään.

Opiskelutahti on ollut tosi kova ja tehtäviä on ollut tähän mennessä ihan tolkuttomasti. En tiedä miten toisten opiskelut on menneet, mutta itse olen räpistellyt ihan äärirajoilla, vaikka minulla on useimpina päivinä aikaa koko päivä tehdä koulutehtäviä. Voin sanoa suoraan, että en olisi selvinnyt tästä koulusta, jos olisi tarvinnut käydä päivät töissä. 

Nyt lopetan tämän surkuttelun toteamukseen, että itse projekti etenee hyvin ja vauhdilla.

Haluaisin oppia tällä jaksolla käyttämään varsinkin nettisivujen tekoon tarkoitettua ohjelmaa ja kuvankäsittelyohjelmaa. Marianan oppeja pitäisi vielä tarkemmin lukea, koska tunnilla mentiin niin nopeasti eteenpäin, että kuvat ja värit vaan vilahteli. Eevan projekti-jutut on tavallaan vanhan kertausta ja samalla sieltä tulee uusiakin asioita eteen. 

Projekti-jutut on osaltaan tuttuja. Olen itsekin ollut parissa projektissa mukana, tosin vaan rivijäsenenä ja jo Kotkassa tietotekniikkaa opiskellessani projektin teoria tuli tutuksi. Tosin huomasin kyllä, että asiat muuttuu ja kehittyy vuosien mittaan. Tämä käytettävä projektiohjelmakin on taas ihan uudenlainen.

Projektiryhmän ensimmäinen kokoontuminen oli aika sekava. Oikein meinasi ruveta naurattamaan se sekoilu alkumetreillä. Ihan ymmärrettäväähän se oli, kun me kaikki, Lauri, Mika, Tuija ja minä itsekin, olimme ja olemme edelleen, ihan vieraita toisillemme. Kukaan ei oikein osannut ottaa ohjia. Minä sitten, reippaana tyttönä, otin puheenjohtajan nuijan itselleni ja vihdoin sitten saatiin nimettyä Lauri projektin johtajaksi. Tuija oli omasta mielestään kaikkein heikoin lenkki koko asiakas-casessa, joten hän tarjoutui kirjoittamaan kaikki asiakirjat.

Sitten kun oli hyvin päästy alkuun, niin Lauri jakoi ihan reippaasti meille muillekin tehtävät ja siitähän tämä projekti pyörähti käyntiin.